Kotona sattuu
Kotona Nyt on vierähtänyt vajaa kaksi viikkoa kotoutumisesta. Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Seuraavana päivänä kotiintulosta käänsin päätä ihan rauhallisesti ja normaalisti vasemmalle, kurkotin jotain. Kaulasta kuului pamaus, tuntui, että taju lähtee. Kaula ja leikkausarven kohta turposi ja iholle tuli pientä verenpurkaumaa. Aikani ihmettelin ja soitin osastolle saamieni ohjeiden mukaan. ”Seuraa tilannetta”. Noo minä seurasin iltaan saakka, jolloin soitin yhteispäivystyksen neuvontaan lähinnä saadakseni neuvoa saako kohtaa hautoa kylmällä. Sai. Seuraava yö oli aika tuskaa. Seuraavana päivänä menin muissa asioissa lääkäriin, josta sain kaulan tutkimisen jälkeen lähetteen yhteispäivystykseen saatteella kaula pitää ultrata. Jonottamisen jälkeen ei siellä mitään ultrattu vaan päivystäjä katsoi pöydän takaa reilun metrin päästä koskematta koko kaulaa, että ihon alla on revennyt jotain, ei hätää. Hemoglopiini otettiin toki ja se oli normaali. Hieman jäi epäselvä olo olinko lääkärissä