Kotona sattuu
Kotona
Nyt on vierähtänyt vajaa kaksi viikkoa kotoutumisesta. Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Seuraavana päivänä kotiintulosta käänsin päätä ihan rauhallisesti ja normaalisti vasemmalle, kurkotin jotain. Kaulasta kuului pamaus, tuntui, että taju lähtee. Kaula ja leikkausarven kohta turposi ja iholle tuli pientä verenpurkaumaa.
Aikani ihmettelin ja soitin osastolle saamieni ohjeiden mukaan. ”Seuraa tilannetta”. Noo minä seurasin iltaan saakka, jolloin soitin yhteispäivystyksen neuvontaan lähinnä saadakseni neuvoa saako kohtaa hautoa kylmällä. Sai. Seuraava yö oli aika tuskaa.
Seuraavana päivänä menin muissa asioissa lääkäriin, josta sain kaulan tutkimisen jälkeen lähetteen yhteispäivystykseen saatteella kaula pitää ultrata. Jonottamisen jälkeen ei siellä mitään ultrattu vaan päivystäjä katsoi pöydän takaa reilun metrin päästä koskematta koko kaulaa, että ihon alla on revennyt jotain, ei hätää. Hemoglopiini otettiin toki ja se oli normaali. Hieman jäi epäselvä olo olinko lääkärissä vai ”Kaikkosen vastaanotolla isossa sairaalassa”. Sitten kotiin.
Keppuroin sitten reilun viikon nukkumatta, koska kaula oli kosketusarka. Tuntui, että paraneeko tuo ollenkaan. Hermot meni ja kävelin suoraan minut kotiuttaneelle osastolle, koska ohjeissa luki ”ota yhteyttä” mikäli tulee jotain asian tiimoilta. Esitin asian lasikopissa noin kymmenelle sairaanhoitajalle joista yksi otti asian hoitoon, kokeili kaulaa ja sanoi menevänsä katsomaan onko lääkäriä paikalla. Verisuonikirurgi tulikin tuota pikaa ja hyvän tutkimisen jälkeen laittoi lähetteen viimein sinne ultraäänitutkimukseen. Seikkailujen jälkeen löysin itseni ranneke kädessä kirurgian päivystyksestä, jossa sitten kaula ultrattiin. Tutkimuksen tehnyt lääkäri sanoi, että kaulassa on pieni verenpurkauma, josta kaikki johtuu. Verenpurkauma johtui repsahtaneesta ”klipsistä”.
Sitten takaisin päivystykseen, jossa yllätys, ”Kaikkonen isosta sairaalasta” otti vastaan. Hän alkoi puhua ihan muista jutuista kuin verenpurkaumasta. Kun itse mainitsin asiasta tuli sitten sitten asiaakin. Kaikki piti itse kuitenkin kuulustella, jäi mietityttämään miksihän sitä ultraa ei voinut tehdä silloin viikko sitten?
Kaula kuulemma paranee, vaaraa ei ole, kaulan alueelle tullut kylmä/kuuma-arkuus katoaa ja varmaan lottovoittokin tulee joskus. Kaikkineen kohtuu hoitoa mutta tuosta kirurgian päivystyksestä jäi kansanomaisesti paskan maku suuhun.
Näillä mennään!
Nyt on vierähtänyt vajaa kaksi viikkoa kotoutumisesta. Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Seuraavana päivänä kotiintulosta käänsin päätä ihan rauhallisesti ja normaalisti vasemmalle, kurkotin jotain. Kaulasta kuului pamaus, tuntui, että taju lähtee. Kaula ja leikkausarven kohta turposi ja iholle tuli pientä verenpurkaumaa.
Aikani ihmettelin ja soitin osastolle saamieni ohjeiden mukaan. ”Seuraa tilannetta”. Noo minä seurasin iltaan saakka, jolloin soitin yhteispäivystyksen neuvontaan lähinnä saadakseni neuvoa saako kohtaa hautoa kylmällä. Sai. Seuraava yö oli aika tuskaa.
Seuraavana päivänä menin muissa asioissa lääkäriin, josta sain kaulan tutkimisen jälkeen lähetteen yhteispäivystykseen saatteella kaula pitää ultrata. Jonottamisen jälkeen ei siellä mitään ultrattu vaan päivystäjä katsoi pöydän takaa reilun metrin päästä koskematta koko kaulaa, että ihon alla on revennyt jotain, ei hätää. Hemoglopiini otettiin toki ja se oli normaali. Hieman jäi epäselvä olo olinko lääkärissä vai ”Kaikkosen vastaanotolla isossa sairaalassa”. Sitten kotiin.
Keppuroin sitten reilun viikon nukkumatta, koska kaula oli kosketusarka. Tuntui, että paraneeko tuo ollenkaan. Hermot meni ja kävelin suoraan minut kotiuttaneelle osastolle, koska ohjeissa luki ”ota yhteyttä” mikäli tulee jotain asian tiimoilta. Esitin asian lasikopissa noin kymmenelle sairaanhoitajalle joista yksi otti asian hoitoon, kokeili kaulaa ja sanoi menevänsä katsomaan onko lääkäriä paikalla. Verisuonikirurgi tulikin tuota pikaa ja hyvän tutkimisen jälkeen laittoi lähetteen viimein sinne ultraäänitutkimukseen. Seikkailujen jälkeen löysin itseni ranneke kädessä kirurgian päivystyksestä, jossa sitten kaula ultrattiin. Tutkimuksen tehnyt lääkäri sanoi, että kaulassa on pieni verenpurkauma, josta kaikki johtuu. Verenpurkauma johtui repsahtaneesta ”klipsistä”.
Sitten takaisin päivystykseen, jossa yllätys, ”Kaikkonen isosta sairaalasta” otti vastaan. Hän alkoi puhua ihan muista jutuista kuin verenpurkaumasta. Kun itse mainitsin asiasta tuli sitten sitten asiaakin. Kaikki piti itse kuitenkin kuulustella, jäi mietityttämään miksihän sitä ultraa ei voinut tehdä silloin viikko sitten?
Kaula kuulemma paranee, vaaraa ei ole, kaulan alueelle tullut kylmä/kuuma-arkuus katoaa ja varmaan lottovoittokin tulee joskus. Kaikkineen kohtuu hoitoa mutta tuosta kirurgian päivystyksestä jäi kansanomaisesti paskan maku suuhun.
Näillä mennään!
Kommentit
Lähetä kommentti