Normipäivä
Normipäivä
Muutama päivä meni kotona nopeasti. Pääsin siis kotiin keskiviikkona, laskukin tuli jo ja on jo maksettu.
Maanantaina 11.11. ilmoittauduin klo 7.00 LEIKO – osastolla leikkaukseen. Sitten alkoi odottaminen. Päivä menikin lavitsalla maatessa, syömättä juomatta tottakai.
Päivän maattuani tyhjässä aulassa tuli vuoroni, esilääkitys kitusiin ja salia kohti. Leikkaussalissa tapahtumat etenivät joutuin, en ehtinyt kissaa sanoa, kun erinäistä letkua oli ranteissa ja ”nukkumatti” tarjosi hengitettäväksi unihiekkaa. Ystävällistä, ammattimaista ja varmaa toimintaa!
Heräsin jossain vaiheessa yötä vasten heräämössä, yö meni erittäin ammattitaitoisessa hoidossa. Leikkaus vaikuttaa verenpaineen säätelyyn, joten ilta, yö ja seuraava aamu olikin jatkuvaa säätöä lääkkeillä. Oli ”kiinnostava” seurata, kun painetta seurattiin reaaliaikaisesti valtimosta. Sehän heitteli sinne tänne! Kaikkein huvittavin oli, kun kirurgi pyörähti paikalla, yläpaine kohosi sekunnissa kaakkoon ja laski samantien, kun tohtori häipyi. Ei aikonut tulla enää käymään…
Olin aika hemmetin sekasin ja väsynyt tuon leikkauksen jälkeisen vuorokauden.
Heräämöstä minut siirrettiin osastolle valvontahuoneeseen seuraavaksi vuorokaudeksi. Siellä olikin hulinayö. Nukahtamislääkkeen voimalla nukuin koiranunta yön.
Keskiviikkona olin sen verran tikissä, että minut siirrettiin normihuoneeseen ja koitin nousta ylös. Pikkuhiljaa kävelytuella avustettuna olen päässyt liikkeelle. Nyt lauantaina aamulla en enää käytä tukea.
Verenpaine ei ole vielä niin tasainen, että pääsisin kotiin. Joku toinen selviää samasta leikkauksesta muutamassa päivässä kotiin.
No, kun myöhemmin kysytään missä olit, kun Suomi meni kisoihin voin vastata, että sairaalassa osastolla ja peliminuutilla 82’ juuri operaatiosta tuotu naapuri turautti hirmuisen turauksen housuihin, jota sitten hoitajat siivosivat siinä juhlahumun sivussa..
En malta olla mainostamatta tiistaina käyttöön saamiani QuietOnSleep – vastamelukorvatulppia, aivan huiput!
Muutama päivä meni kotona nopeasti. Pääsin siis kotiin keskiviikkona, laskukin tuli jo ja on jo maksettu.
Maanantaina 11.11. ilmoittauduin klo 7.00 LEIKO – osastolla leikkaukseen. Sitten alkoi odottaminen. Päivä menikin lavitsalla maatessa, syömättä juomatta tottakai.
Päivän maattuani tyhjässä aulassa tuli vuoroni, esilääkitys kitusiin ja salia kohti. Leikkaussalissa tapahtumat etenivät joutuin, en ehtinyt kissaa sanoa, kun erinäistä letkua oli ranteissa ja ”nukkumatti” tarjosi hengitettäväksi unihiekkaa. Ystävällistä, ammattimaista ja varmaa toimintaa!
Heräsin jossain vaiheessa yötä vasten heräämössä, yö meni erittäin ammattitaitoisessa hoidossa. Leikkaus vaikuttaa verenpaineen säätelyyn, joten ilta, yö ja seuraava aamu olikin jatkuvaa säätöä lääkkeillä. Oli ”kiinnostava” seurata, kun painetta seurattiin reaaliaikaisesti valtimosta. Sehän heitteli sinne tänne! Kaikkein huvittavin oli, kun kirurgi pyörähti paikalla, yläpaine kohosi sekunnissa kaakkoon ja laski samantien, kun tohtori häipyi. Ei aikonut tulla enää käymään…
Olin aika hemmetin sekasin ja väsynyt tuon leikkauksen jälkeisen vuorokauden.
Heräämöstä minut siirrettiin osastolle valvontahuoneeseen seuraavaksi vuorokaudeksi. Siellä olikin hulinayö. Nukahtamislääkkeen voimalla nukuin koiranunta yön.
Keskiviikkona olin sen verran tikissä, että minut siirrettiin normihuoneeseen ja koitin nousta ylös. Pikkuhiljaa kävelytuella avustettuna olen päässyt liikkeelle. Nyt lauantaina aamulla en enää käytä tukea.
Verenpaine ei ole vielä niin tasainen, että pääsisin kotiin. Joku toinen selviää samasta leikkauksesta muutamassa päivässä kotiin.
No, kun myöhemmin kysytään missä olit, kun Suomi meni kisoihin voin vastata, että sairaalassa osastolla ja peliminuutilla 82’ juuri operaatiosta tuotu naapuri turautti hirmuisen turauksen housuihin, jota sitten hoitajat siivosivat siinä juhlahumun sivussa..
En malta olla mainostamatta tiistaina käyttöön saamiani QuietOnSleep – vastamelukorvatulppia, aivan huiput!
Kommentit
Lähetä kommentti